Olen aina ollut hyvin "yksinkertaista" tyyppiä niin sisustuksen, kuin vaatetuksenkin suhteen. "Less is more" kytee takaraivossani valintoja tehdessäni ja siksi yllätyin täysin, kun huomasin pyöritteleväni kädessäni kristallilaseja vanhojen tavaroiden liikkeessä. Minua kiehtoi myös vanhat hopeakannut ja sopivan koristeelliset hopeatarjottimet, jotka ei ole yhtään tyyliäni. Kysyin ystävältäni "Mikä minua vaivaa?" Hän vastasi ohimennen "Se on tämä ikä."
Niin, sehän se on. Ja ei, en ajattele, että olen jotenkin kalkkeutumassa, ei ei. Päinvastoin vihdoin uskallan oma itseni ja olen saavuttanut tietyn varmuuden... ja kyllä, SE on se asia, minkä tämä ikä on tuonut tullessaan. Nautin elämästäni tällä hetkellä enemmän kuin koskaan. Olo on kuin kaksikymppisellä, mutta minulla on enemmän elämänkokemusta ja enemmän mahdollisuuksia tehdä vaikka mitä, voiko parempaa yhtälöä olla? Olen siitä onnellisessa asemassa, että miehelläni on samat arvot ja odotukset elämän suhteen, kuin minulla, joten hei, tämä on vasta alkua! Juhlin siis syntymäpäiviäni katsellen näitä kristallilaseja ja ehkä nautin lasillisen kuplivaa. On hienoa todeta, että vihdoin on saavuttanut elämässään sen pisteen, että ei voi enää toivoa enempää. Ihanaa viikonloppua kaikille, minä sukellan juhlahumuun helmat korvissa, silmät auki ja en muuten pidä nenästä kiinni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti