7.4.2013

Unelmien toteuttaminen.

En myönnä olevani unelmoija, joka istuu teekuppi kädessä sohvan nurkassa ja tuijottaa ikkunasta ulos samalla unelmoiden. 

En. 

Unelmoin salaa. 

Ideat eivät anna minulle rauhaa, mahdollisuudet eivät anna minulle rauhaa ja siksi päässäni raksuttaa jatkuvasti, salaa.

Kadehdin ihmisiä, jotka hyppäävät pois oravanpyörästä ja pääsevät toteuttamaan itseään. Olen kerran elämässäni ollut tällainen ja toisaalta nautin siitä ajasta täysillä, mutta kääntöpuoli eli toimeentuleminen onkin sitten eri juttu. 

Olen miettinyt omia mahdollisuuksiani tässä elämässä. Itse en ole vielä valmis lopettamaan päivätyötäni. Syy tähän on se, että pidän siitä mitä teen. En sano rakastavani, mutta pidän kyllä. Lisäksi minulle maksetaan siitä, että teen työtä josta pidän.

Päivätyön lisäksi olen hankkinut itselleni toisen työn, itseni toteuttamisen (unelmoinnin, haaveilun. mitä näitä nyt on...).

Haluan aloittaa näin hiljalleen, antaa ideoiden tulla ja toteuttaa niitä omaan, rauhalliseen tahtiin. Ehkä joku päivä olen jotain aivan muuta. Ehkä joskus elämäni on muuta kuin unelmia ja toimistohommia. Ehkä joku päivä, joku ymmärtää sitä mitä teen. 

Ehkä, ehkä, ehkä... 

Olen päättänyt toteuttaa unelmani.

Työtä se vaatii, mutta jos teet mitä rakastat, niin voiko sitä sanoa työksi? 



I´m not a dreamer, i dream secretly. I envy those people, who can leave all behind and do what they always wanted to do. Well, i have a job, what i like to do, but is that enough? That´s why i have this new "job", i want to do what i love. I do it slowly and I hope that some day someone understand this, what i´m doing. 

Maybe, maybe, maybe...

I want to make my dream come true.

It requires hard work, but if you do what you love, can you call i work?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti