13.4.2013

Kasvun paikka / Time to grow

Minussa on ihan pikkiriikkisen jäljellä viherpeukalon rippeitä. Vietin lapsuuteni kasvimaalla kitkien rikkaruohoja ja kyykistelin marjapensaissa. 

Silloin mietin (kiroilin hiljaa mielessäni), että ei enää I K I N Ä. 

Näin sitä mieli muuttuu, tässäkin asiassa, kun tulee "vähän" ikää lisää. Viime keväänä laitoin chiliä sekä tomaattia kasvamaan parvekkeellemme ja kävin möyrimässä marjapensaat ja metsät läpi, että saan pakkasen täyteen marjoja. Viime viikolla laitoin herneenversoja itämään.

Joo-o, ei enää ikinä, eipä niin. :)

On mielenkiintoista huomata miten suhtautuminen asioihin iän myötä muuttuu. Ongelmat, jotka ennen kaatoivat maailman, selvitän nykyään olankohautuksella. Jos et voi tehdä asialle mitään, opettele elämään sen kanssa. 

Tässä(kin) asiassa minulla oli opeteltavaa, opettelin elämään tässä hetkessä. 
Miksi murehtia turhia? Tämä on minun elämäni, josta olen itse vastuussa, josta voin tehdä juuri niin ihanaa, kuin haluan.

Ja minähän muuten teen! :)


In my childhood i had to do some work in our garden. At that time i tought, that N E V E R again. Well, this is how mind change. Last summer i grow tomatoes and chilis in our balgony. I filled up our fridge with berries, witch i picked from forrest. Week ago i put some bean sprouts to grow.


Yep yep, never again :)



It´s funny to notice how your mind chance when you grow up a little. Troubles that felt insurmountable in past, today i just shrug my shoulders. If you can´t do nothing about it, you have to learn to live with it.



This is one of those things i had to learn. I have to learn to live in the moment. Why worry useless things? This is my life and i´m accountable of it. I can make my life so beautiful as i want.



And i´m going to make it :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti